SPEKULA 3/2003

Pesäpalloa Tampereen yössä

Petri Mustonen

Laitan pesäpallomailan nurkkaan ja alan lukemaan sähköpostiani. Huomaan, että Spekulan deadline lähestyy, ja lukijoille pitäisi kai kertoa jotain Tampereen kuulumisia. Mitähän tässä nyt sanoisi? Mitään yleistä en osaa sanoa, joten ajattelin kertoa vähän omasta syksystäni, sillä minähän olen tamperelainen opiskelija, ja minun kuulumiseni ovat tamperelaisen opiskelijan kuulumisia.

Itsemurha ja ongelmalähtöistä opiskelua

Lukuvuoden alku harmaana syyskuun ensimmäisenä päivänä tulee liiankin hyvin mieleen. Syyslukukausi alkoi kurssikaverimme muistojuhlalla. Juhla oli hyvin kaunis, ja siellä selvisi myös, että kyse oli itsemurhasta. Tämän enempää asiasta täällä ei ole puhuttu, vaikka pinnan alla monella olisi vielä paljon kysymyksiä. Juuri tällä hetkellä aihe on täällä Tampereella niin arka, etten minäkään asiasta tämän enempää kirjoita. Muilla opiskelupaikkakunnilla käyty neutraali keskustelu lääkisläisten itsemurhista voisi olla hyödyksi myös meille sivusta seuraaville tamperelaisille…

Tämä ei tietenkään tarkoita, että täällä ei mistään keskustella. Nimenomaan Tampereella keskustellaan ja paljon. Ongelmalähtöinen opiskelu tutorin johdolla on keskustelevaa opiskelua vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Nythän Helsinkikin on lähtemässä mukaan samaan opetusmetodiin. Nyt syyskuussa on myös keskusteluilta, jossa valmiit lääkärit keskustelevat lääkärin työstä opiskelijoiden kanssa viinilasin ääressä.

Turvapäivystäjä ja pesäpallomaila

Juuri kun olen nukahtamaisillani, SPR:n päivystyskännykkä soittaa Helania. Sopivan kypsä soittoääni yölliseen herätykseen. Helsinkiläinen päivystäjä puhuu laveaa slangia ärrää korostaen. Mummo on maassa, täytyy rientää hätiin. Otan reppuni ja pesäpallomailan mukaan ja lähden tienaamaan elantoa perheelleni…

Mitä pesäpallomaila tekee SPR:n turvapäivystäjän matkassa? Vaatii selityksen. Joku tuntematon mies puukotti Aamulehdenjakajaa asuinalueellani pari päivää Anna Lindhin surman jälkeen. Kopioija? Keskustelimme vaimoni kanssa asiasta ruotsiksi, etteivät lapset saisi tapauksesta pelkoja, mutta Daniel näki koulun jälkeen Poliisi TV:n kuvausryhmän paikalla rekonstruoimassa rikosta, että se siitä salailusta… Koskapa minun on pakko myös yöllä kulkea hälytyksiin, ja koska miestä ei vielä ole saatu kiinni, pesäpallomaila tuo turvallisuuden tunnetta matkalla parkkipaikalle yöaikaan. Yöllä kulkiessani mietin myös, että kysehän on ennen kaikkea hyvästä primaaripreventiosta. Kukapa kävisi pesäpallomailaa kanniskelevan miehen kimppuun?! Jos joku sattuu niin hullu olemaan, niin entisen konstaapelin neuvo voi auttaa: siihen paikkaan lyödään, missä on eniten vikaa.

Mummo maassa

Perillä kohteessa itkuinen mummo makaa lattialla, ja pyytää, että nostan ylös. En nosta heti, vaan tiedustelen, onko jossain kipuja. Kädessä vähän tuntuu, ja totean pahannäköisen humerusfraktuuran. Autan mummon istumaan, laitan käteen vähän tukea, soitan ambulanssin, ja alan lohduttelemaan tätä herttaista mummoa.

Paikalle saavuttuaan ambulanssimiehet mulkoilevat taas toisiaan. Heistä on huvittavaa, että joku viitsii tehdä tällaista työtä vapaa-ajan harrastuksenaan. SPR:n vapaaehtoiset rahankerääjät ovat luoneet maineen, että kaikki SPR:llä tekevät vapaaehtoistyötä. En viitsi oikaista heidän käsitystään, vaan annan heidän olla siinä luulossa, että harrastushan tämä. On vain hauskaa katsella, kun toiset pyörittelevät silmiään, kun tapaavat ”vapaaehtoisen” äiti Teresan yö toisensa jälkeen. Kyllähän tätä kai vapaaehtoisenakin tekisi, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.

Mummeli vaikuttaa iloiselta kun pääsee sairaalaan. Varsin harva yrittää kieltäytyä sairaalaan menosta, päinvastoin monet tekoilevat oireita, jotta pääsisivät hoitoon. Tämä kielii joko todella hyvästä hoidosta, tai sitten hirvittävästä yksinäisyydestä. Luulen, että ennen kaikkea kyse on sairaiden vanhusten eristäytymisestä johtuvasta yksinäisyydestä. Sosiaalisena luonteena haluaisin vanhuksena olla ihmisten ympäröimänä. Kaipa minäkin sitten papparaisena keksin kaikenlaista, että pääsen sairaalaan.

Lanssi lähtee, ja minä ilmoitan vielä omaisille mummon olinpaikan, ja lähden kotiin. Kotimatkalla mietin vielä, mitä kauheuksia viinan hinnan lasku tuo meidän eteemme sitten kun olemme lääkäreitä. Sailaksen raportti kaikessa jäätävyydessään puistattaa myös mieltä. Jos yhteiskunnan heikoimpien (opiskelijat, työttömät, lapset, vanhukset…) asemaa vielä heikennetään, se vääjäämättä näkyy myös päivystysvastaanotoilla.

Kirjoittaja on 33 vuotias kolmannen vuosikurssin opiskelija Tampereelta.