SPEKULA 3/2003

Vielä kerran ”muuntokoulutuksesta”

Teppo Heikkilä

Niin on taas syksy koittanut ja koulutyö alkanut – toisilla aikaisemmin ja toisilla myöhemmin. Onko kyseessä ansaitun kesäloman jälkeinen stressaava paluu arkeen, vai kenties helpotuksen huokaus tiukan ja työntäyteisen kesän jälkeen, on sitten tietenkin eri asia. Järjestörintamalla on kuitenkin ollut kesän aikana hiukan hiljaisempaa, ja näin syksyn tullen edessä ovat taas uudet haasteet. Ennen niitä on silti aiheellista katsoa myös hiukan taaksepäin.

Muuntokoulutus alkoi sittenkin

Voisi kai sanoa, että kaikkemme teimme, mutta siitä huolimatta erä uuden uusia uudelleenkoulutettavia sairaanhoitajia aloittaa opintonsa Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa lokakuussa. Asia varmistui viimeistään 14.8. jolloin julkaistiin oikeuskansleri Paavo Nikulan päätös uudelleenkoulutuksesta tehtyihin kanteluihin.

Päätöksen mukaan yliopistolakia voidaan tulkita niin, että samaan tutkintoon erilaisilla koulutustaustoilla hakeville voidaan järjestää erityyppisiä valintamenettelyjä. Nikula näkee asiassa kuitenkin myös ongelmia, kuten sen, että sama hakija voi nyt pyrkiä samaan tutkintoon kaksi kertaa samana vuonna. Samanlaisia ongelmia on myös muilla aloilla, joilla on samantyyppisiä valintamenettelykäytäntöjä. Oikeuskansleri esittääkin, että opetusministeriö alkaisi valmistella lakiesitystä asian korjaamiseksi. Joka tapauksessa itse koulutus on oikeuskanslerin mukaan lain mukainen ja voi siis alkaa suunnitellusti.

Erikoista toimintaa Turun yliopistolta

Kaikkea sitä muuta mitä uudelleenkoulutukseen liittyy, en tässä rupea kertaamaan, mutta haluan silti sanoa vielä pari asiaa. Ensinnäkin olen erittäin pettynyt Turun yliopiston ja sen lääketieteellisen tiedekunnan toimintaan asian tiimoilta. He alistuivat mielestäni liiankin helposti opetusministeri Maija Raskin uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen edessä, vaikka heillä yliopistolain suoman autonomian turvin olisi ollut täysi oikeus kieltäytyä uudelleenkoulutuksen järjestämisestä. Turun yliopistollehan myönnettiin samanaikaisesti myös oikeus aloittaa uudelleen hammaslääkäreiden peruskoulutus ja antaa diplomi-insinöörin tutkintoja. Asioillahan ei tietenkään ole mitään tekemistä toistensa kanssa…

Muuntokoulutettavat saavat vain niukasti opintoviikkoja aiemmasta koulutuksestaan

Toiseksi näin järjestöaktiivina on kai paikallaan omalta osaltaan kiittää kaikkia uudelleenkoulutuksen tiimoilta aktivoituneita ihmisiä ja muistuttaa, että työmme ei suinkaan ollut täysin turhaa, vaikka välillä siltä tuntuukin. On muistettava, että nyt toteutunut koulutus on kaukana siitä, minkä Maija Rask ensimmäisenä ajatuksenaan esitteli viime vuoden keväällä. Silloin puhuttiin neljän vuoden pikakoulutuksesta, koska sairaanhoitajan ammattitaito vastaa opetusministerin mukaan vähintään kahden vuoden lääkäriopintoja.

Nyt toteutuvassa koulutuksessa Turun uudelleenkoulutettavat suorittavat kaikki samat pakolliset lääketieteen opinnot kuin kaikki muutkin Turussa opiskelevat tulevat lääkärit. En alkuunkaan suostu uskomaan, että olemme täysin syyttömiä tähän tapahtuneeseen kehitykseen, vaikka toimimmekin vain osana rintamaa.

Korvattaviksihan uudelleenkoulutettavat saavat nyt vain valinnaisia ja kieliopintoja. Näitä me kaikki muutkin voisimme mielestäni vaatia enemmän ja helpommin korvattaviksi aikaisempien opintojemme perusteella. Lisäksi on muistettava, että ne asiat joita toimme esille keskustelun aikana, ovat ajankohtaisia yhä edelleen, ja nyt niitä on taas ehkä hiukan helpompi lähteä ajamaan eteenpäin. Saamamme julkisuuskaan ei liene pahasta.

Tästä eteenpäin hyvässä hengessä

Kolmas, ja mielestäni tärkein asia uudelleenkoulutukseen liittyen on tulevien uudelleenkoulutettavien asema kandidaattiyhteisössämme. Olen aina silloin tällöin valitettavasti kuullut kommentteja, joiden mukaan uudelleenkoulutettavia ”hoitsuja” ei pitäisi ottaa ollenkaan mukaan kandiseurojemme toimintaan. On tietenkin Turun Lääketieteenkandidaattiseuran oma asia, ottavatko he nämä tulevat KOLLEGAMME kandiseuransa jäseniksi. Mutta jos eivät ota, se tekee ainakin minut hyvin surulliseksi ja pettyneeksi.

Pitää muistaa, että yksikään näistä tulevista KOLLEGOISTAMME ei ole syyllinen siihen, mitä on tapahtunut. He ovat ainoastaan käyttäneet hyväkseen tarjoutunutta tilaisuutta, aivan kuten jokainen meistä muistakin olisi aivan varmasti tehnyt. Toisaalta myös he tulevat aivan varmasti tarvitsemaan edunvalvontaa. En usko hetkeäkään, että tuleva koulutus tulisi toimimaan ongelmitta.

On myös muistettava, että kyseessä todellakin ovat tulevat KOLLEGAMME. Yksi mielestäni hienoimmista asioista lääketieteen opiskelussa ja tulevassa lääkärin ammatissa on se vahva kollegiaalisuuden tunne, joka kahden lääkärin tai kandidaatin välillä vallitsee. En todellakaan halua, että tämä kollegiaalisuus alkaa murentua muutaman uudelleenkoulutettavan alan todellisen ammattilaisen ja muutaman pikkusieluisen kollegan vuoksi. Olkaamme siis suvaitsevaisia.

Olkoon tämä nyt loppupuheenvuoro asian tiimoilta minun osaltani. Toivon, toivottavasti en turhaan, että asiaan ei enää tarvitse palata. Toivotan onnea niille opiskelijoille, jotka 23.9. tulevat uuteen koulutusohjelmaan valituiksi. Heidän tiensä ei varmasti tule olemaan helppo. Vaativan koulutuksen lisäksi he joutunevat valitettavasti taistelemaan sitä suurta ennakkoluuloa ja pessimismiä vastaan, joka heidän koulutustaan ja menestymistään kohtaan alallamme vallitsee, ja toimimaan muutenkin suuren suurennuslasin alla. Toivon todella, että he tulevat nämä ennakkoluulot murentamaan ja osoittavat, että heistäkin voi tulla hyviä lääkäreitä.

Kirjoittaja on SML:n tiedottaja