SPEKULA 3/2003

Elisabeth Cleve
Kaaoksesta kohti eheyttä
– ADHD-lapsen tarina

WSOY 2003, 317s

Tämä tarina on tosi. Se kertoo tummaihoisesta pojasta, Douglasista, joka adoptoitiin neljävuotiaana Ranskasta Ruotsiin. Ennen kirjan varsinaisia tapahtumia Douglas on kulkenut kadulta lastenkodin kautta Ruotsiin, adoptioperheeseen.

Kirjassa kuvataan 7 vuotta kestävä intensiivinen psykoterapia, kaikkiaan 365 terapiaistuntoa. Koko terapian ajan tehdyt tarkat muistiinpanot, elävöittävät tarinaa ja tuovat hyvin esiin terapiaistunnoissa käytyjen keskusteluiden ilmapiirin. Vaikka kaikkia istuntoja ei käsitellä, on kirjan tarina kuitenkin selvä jatkumo ja siinä pysyy hyvin kiinni. Seitsemän vuoden tapaamisten tulos näkyy parhaiten, kun vertaa Douglasin alkuvaiheen persoonallisuustestien tuloksia: ”…vinoumia hänen tunne-elämänsä kehitykseen…tuntee helposti syttyvää ja perusteetonta pelkoa…tuhoisat ja aggressiiviset yllykkeet ohjaavat häntä hävittämään ja hajottamaan…hyökkää minkä tahansa kimppuun, oli se sitten esine tai ihminen.” hänen viimeiseen koulutiedotteeseensa: ”…lämminsydäminen ja sosiaalinen poika…positiivinen asenne…motivoitunut koulu-työhön…helppo kommunikoida ja kriisitilanteissa hän on tärkeä voimavara luokan sisäisissä keskusteluissa…auttavainen ja monet pitävät hänestä.”

Koska kirjan kirjoittaja on psykologi ja psykoterapeutti, on kirjassa käytetty lääketieteellisiä termejä ja puhutaan testeistä tai metodeista, jotka eivät aiheeseen perehtymättömällä kerro juuri mitään. Liitteeksi onkin laitettu selityksiä testeille ja tautilyhenteille, joita Douglaksen kohdalla on käytetty. Kirjaa aloittavan olisikin hyvä kahlata kirja ensin loppuun ja tutustua takasivujen termeihin sekä sairausmääritelmiin, koska kirjan sisältö ja Douglaksen tarina avautuvat todennäköisesti tämän jälkeen hieman paremmin.

Kirjan lukemista voi suositella jo sillä, että lasten ylivilkkaus työllistää suuresti lastentautien erikoislääkäreitä tänä päivänä. Kirja herättää myös suunnatonta toivoa ja yrittämisen halua lukijassa, koska lähes epätoivoiselta tuntuvasta alkutilanteesta päädytään tasapainoisen oloiseen, normaaliin teini-ikäiseen poikaan.

Arto Kotimaa

Pertti Mustajoki, Heikki Saha, Timo Sane (toim.)
Potilaan tutkiminen

Duodecim
4., uudistettu painos 2003
358 s.

Sinikantinen Potilaan tutkiminen vakuuttaa uudella ulkonäöllään. Kirja on uudistettu ulkoasultaan kokonaan sekä teksti tarkistettu. Perusoppiaines ja syventävä tieto on merkitty erikseen.

Potilaan tutkiminen on tarpeellinen teos kliinisten kurssien alkuvaiheessa. Lähes jokainen kliinisen vaiheen kurssi alkaa luennolla, jossa kerrotaan tarkennetusti anamneesin otosta ja statuksen teosta, joten teos sopii useiden kurssien ensimmäiseksi kirjaksi. Potilaan tutkiminen kirjassa on esitelty ja jaoteltu eri erikoisalojen potilaat omiksi kappaleiksi. Kirjasta löytyy mm. sydänpotilaan, silmäpotilaan, lapsipotilaan, neurologisen, psykiatrisen, keuhkotautisen, ihotautisen ja naistentautisen potilaan tutkiminen, joten laajasta alueesta on kirjoitettu tiivistetysti ja tärkeimpiin seikkoihin keskittyen.

Kirja on tarpeellinen, kun harjoittelee lääkärintyön ensi askelia. Mutta joskus tuntuu, että saisi kokeneempikin kollega tarkistaa joitain perusasioita, kuten anamneesin merkitystä yhteistyön, luottamuksen ja vuorovaikutustaitojen tärkeydestä.

Maria Putkonen

Pekka Kaarninen
Murheilua eli Suomen
sinivalkoiset kyyneleet

216 s., 35 e
WSOY 2003

Penkkiurheilijan mieleen ovat painuneet Juho “Isomies” Miedon sekunnin sadasosa, kuinka suomalainen mäkituomari julisti Veikko Kankkosen pitkän leiskautuksen kaatuneeksi Innsbruckissa sekä se, miten kiekko kimposi uuden Hartwall-areenan kaukalon laidasta törröttäneestä naulasta suoraan vastustajan lapaan tappiollisin seurauksin.

Pekka Kaarninen on koonnut kitkerimmät suomalaisen kilpaurheilun hetket teokseen Murheilua. Kaarninen kuvaa ironisesti mutta silti tietyllä vakavuudella urheilussa epäonnistumisen kulttuuria ja osoittaa, että useasti äärimmäisen niukka häviö saa voittoa legendaarisemman aseman. Teos ei käsittele vain muotilajeja vaan mukana on urheilusuorituksia 1900-luvun alusta lähtien. Koska tappio ei olisi tappio ilman selittelyjä, on kirjassa omistettu luku jälkipuinnille: miksi johtoasema kääntyi tappioksi pelin viimeisillä minuuteilla tai miksi Marja-Liisan suksi ei luistanut. Teos sisältää mielenkiintoista dopingaineistoa aina Vainiota piikittäneestä talonmiehestä Lahden toping-kisoihin. Kirjaa lukiessaan urheilunystävä toteaa, että sinivalkoisia kyyneleitä on urheilun vuoksi jouduttu nieleksimään.

Susanna Hintikka

Inga-Britta Sundqvist
Kasvissyöjän ruutukokki

320 s., 41 e
WSOY 2003

Kasvissyöjän ruutukokki on uusi painos jo vuonna 1984 päivänvalon nähneestä kasviskeittokirjasta. Kirja on jaoteltu perinteiseen tapaan ruoan perusraaka-aineiden ja käyttötarkoituksen mukaan. Oman lukunsa saavat niin keitot, leivät, jälkiruoat kuin muutkin pöperöt. Kasvissyöjille tärkeistä palkokasveista ja pähkinöistä on omat lukunsa, samoin kuin säilönnästä. Mukana on myös harvinaisuuksia, kuten luku syötävistä kukista, levistä ja ravinnosta lääkkeenä. Lopussa on lisäksi liitteenä kattava luettelo eri raaka-aineiden energia, vitamiini- ja hivenainepitoisuuksista.

Teos sopii hyvin kaikille aloittelijasta jo kokeneempaan kokkiin. Se sisältää paljon tietoa erilaisista raaka-aineista, niiden käyttötavoista ja ravintosisällöstä sekä ohjeita terveellisiin elämäntapoihin. Ohjeet ovat hyvin perusteellisia ja sisältävät ehdotuksia sopivista lisukkeista monipuolista ateriaa varten. Toisaalta ohjeita ei ole kovin runsaasti mutta niissä on annettu paljon erilaisia soveltamisehdotuksia, joiden avulla ruoasta saa hyvin vaihtelevaa. Ruokiin on käytetty muna- ja maitotuotteita, joten kirjasta ei ole apua vegaaneille. Lihansyöjille se sen sijaan tuo monipuolisuutta ja terveellisyyttä ruokavalioon. Muutamaa ruokaa kokeilleena voin myös sanoa, että ohjeilla saa maittavaa ruokaa, tosin pienellä vaivannäöllä.

Suosittelen kirjaa kaikille ennakkoluulottomille keittiöihmisille, joita kiinnostaa tutustua uusiin raaka-aineisiin ja ruokiin. Seuraavissa juhlissa voit vaikkapa yllättää vieraasi kasvismenulla.

Saana Karttunen

Kari Enqvist
Kosmoksen hahmo

278 s., 32 e
WSOY 2003

Kari Enqvist on Helsingin yliopiston kosmologian professori ja tunnettu tiedemies. Hän on tieteellisten julkaisujensa lisäksi kirjoittanut useita teoksia, joissa tiedettä selvitetään kadunmiehelle. Näistä neljäs ja uusin on Kosmoksen hahmo, jossa käydään läpi modernin kosmologian keskeisimpiä elementtejä, maailman alkuperästä saavutettavaa tietoa ja sen rajoituksia sekä näihin pohjautuvia teologisia ja filosofisia näkökulmia.

Teos on suhteellisen vaikeaselkoinen lukijalle, jonka fysikaalinen tietämys jää lukiofysiikan tasolle. Varsinkin teoksen ensimmäiset kymmenen lukua tuntuvat vaativilta, sillä niissä keskitytään alkuräjähdysteorian taustaan ja ominaisuuksiin sekä modernin kosmologian pääelementteihin. Mukana on runsaasti teoriaa, jonka huomaa unohtaneensa. Toisaalta teosta lukiessaan aiemmin opittu palautuu mieleen yllättävänkin hyvin. Kansantajuistamiseksi Enqvist käyttää paljon vertauksia fysiikan ja arkielämän välillä. Osa näistä on hyvin oivaltavia ja havainnollistavia, mutta välillä myös liioittelevia.

Kirja paranee loppua kohti, kun teoria vähenee. Viimeiset kolme lukua käsittelevät alkuräjähdysteorian merkitystä nykyihmisen maailmankuvalle, uskontoa, tiedettä ja näiden eroja. Teos sisältää mielenkiintoista pohdiskelua asioista, jotka herättävät paljon kuumia tunteita. Rivien välistä voi lukea, että Enqvist on syvästi paneutunut näihin asioihin. Hän myös osaa kirjoittaa elävästi, mikä on tiedemiehelle harvinaista. Positiivisia yllätyksiä olivat lopun aakkosellinen hakemisto, lähdekirjallisuusluettelo, lista aiheeseen liittyvistä verkkosivuista sekä sanasto. Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostavat maailmankaikkeuden historia ja tulevaisuus.

Saana Karttunen

Charles M. Schulz
Ressu ja Punainen paroni

121 s., 25,94 e
Otava 2003

Ressu ja Punainen paroni on kuuluisan Tenavat-sarjakuvan piirtäjän Charles M. Schulzin kokoelmateos. Schulz omistautui Tenavien piirtämiselle lähes 50 vuoden ajan ja hänet on palkittu useilla merkittävillä sarjakuvapalkinnoilla. Ressu ja Punainen paroni-kirjassa kaikkien tuntema mustavalkoinen beagle-koira Ressu taistelee ensimmäisen maailmansodan sankarina Punaista paronia vastaan, matkustaa sukukokoukseen tapaamaan sisaruksiaan sekä toimii maailmankuuluna kirurgina. Kirjan alkuosassa kerrotaan Ressun historiaa ja kuinka siitä tuli hahmo, jonka parissa Schulz saattoi irrotella ja käyttää mielikuvitustaan rajattomasti. Ressun sanotaan myös muuttuneen hahmoista eniten Tenavat-sarjakuvan 50-vuotisen historian aikana. Kirja on jaettu kahteenkymmeneen lukuun eri aihepiirien mukaan. Mukana on historiallisia tuulahduksia, kun Ressu ui maihin Normandian rannikolla sekä hersyvää huumoria Ressun yrittäessä tehdä läpimurtoa kirjailijana. Ehdottomasti koskettavimmasta osasta vastaa kuitenkin luku Ystävien ystävä, jossa on otteita Ressun ja pienen linnun, Kaustisen ainutlaatuisesta ystävyydestä ja yhteisistä retkistä. Kirja on taitavasti piirretty ja mukavaa luettavaa; suosittelen Ressun valloittavia tarinoita kaikille sarjakuvan ystäville ikään katsomatta!

Jaana Heikkilä