SPEKULA 3/2003

Aids Afrikassa – tabu Tansaniassa

Heli Vikeväinen

Hi-viruksella on kuristuksenomainen ote Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Tansania ei ole tilastollisesti mantereen katastrofaalisin aids-valtio, noin kahdellatoista prosentilla väestöstä on hiv. Todelliset prosenttiluvut voivat kuitenkin olla jopa lähellä kahtakymmentä. Lähes jokaisen tansanialaisen lähipiirissä on hiv-positiivinen, sukulainen on tautiin mahdollisesti jo kuollut, uhka omasta tartunnasta pelottaa. Taudinpelko tuntuukin lamauttaneen toimet aidsia vastaan.

Aids on myös kansantaloudellinen ongelma

Aidsiin menehtyy eniten työikäisiä ihmisiä, joista useimmilla on koulutusta ja perhe. Kun aidsiin menehtyneiden kallis koulutus menee hukkaan, eikä koulutettua työväkeä ole riittävästi, ovat vaikutukset kehitysmaan kansantalouteen ilmeiset. Uhkakuvissa aids-orvot muodostavat uuden sukupolven. Orpoina heidän koulutustaan ja tulevaisuuttaan ei ole turvannut kukaan.

Näihin uhkakuviin on valtiollinen taho viimein herännyt ja aidsinvastainen valistuskampanja on Tansaniassakin aloitettu. Televisiossa, radiossa ja sanomalehdissä tiedotetaan taudista. Työ on tuottanut tulosta: nykyisin kaupunkien kodittomat katupojatkin tietävät siitä ja sen leviämisen ehkäisytavoista.

Kampanja ei kuitenkaan saavuta maaseudun savimajakylien ihmisiä, joilla ei ole edes sähköä. Televisiota he ovat tuskin koskaan nähneetkään, kondomeja ei ole saatavilla, eikä niihin olisi varaakaan. Ihmiset käyvät kuitenkin kirkossa, jossa saarnat kertovat aidsista ja siihen kuolleista varoittavina esimerkkeinä.

Aidsia ei mielletä "tavalliseksi" taudiksi

Aidsin leviämisen suurin ongelma ei olekaan tiedonpuute vaan ihmisten asenteet. Afrikassa eletään päivä kerrallaan eikä tulevaisuutta ajatella pitkälle kuten länsimaissa. Kuolema on jokapäiväinen asia, ihmisiä kuolee malariaan, tuberkuloosiin ja keuhkokuumeeseen. Näihin tauteihin menehtyvät heikkokuntoisimmat ja aliravitut jo viikossa. Hiv-tartunnan saanut voi elää hyvällä onnella vuosia ja se on ehkä yksi syy siihen, ettei tautiin suhtauduta riittävän vakavasti. Kun hyväkuntoinen ja terveennäköinen henkilö yhtäkkiä riutuen kuolee, uskotaan noituuden olevan syynä ja pahoja henkiä yritetään hätistää poppakonstein. Kuolinsyytä tunnustetaan harvoin aidsiksi.

Tartunnoista jää suurin osa tilastoimatta, sillä hiv-testejä tehdään resurssipulan vuoksi liian vähän. Useimmat eivät edes halua testata itseään peläten positiivista tulosta ja muiden hyljeksintää. Moni hiv-positiivinen jatkaa normaalia sukupuolikäyttäytymistä tartuttaen tautia tahallisesti muille. Leviämistä aiheuttaa myös se, etteivät kyläyhteisöt ole parantuneiden kulkuyhteyksien ansiosta enää eristyksissä muista. Ihmiset liikkuvat aiempaa enemmän. Tansanian pääteiden risteyskylissä on tautia eniten.

Lukutaito voi pelastaa henkesi

Kulttuurilla ja uskomuksilla on vaikutuksensa ihmisten asenteisiin, syvälle juurtuneita perinteitä ja myyttejä ei voi lyhyessä ajassa muuttaa. Avoimuus ja taudista puhuminen voisivat olla avuksi ongelman ratkaisemisessa. Tiedon kulkua edistää parantunut lukutaito, sillä nykyisin neljä ensimmäistä kouluvuotta ovat koululaisille ilmaisia.

Tansanialaisnuoret haaveilevat tulevaisuudesta, he haluaisivat käydä koulua. Tulevaisuuden suunnitelmat voivat olla merkki muutoksesta. Toivottavasti tulevaisuudella on Afrikan lapsille parempaa tarjolla.