webSPEKULA - Suomen lääketieteenkandidaattijulkaisu verkossa

Spekula 1/03Muistilappu












Topi Jääskeläinen


SPEKULA 1/2003

Leveyttä ja syvyyttä

Topi Jääskeläinen

Olemme siinä etuoikeutetussa asemassa, että saamme katsella lääketiedettä sisältä päin. Eteemme piirtyy monipuolinen ja haastava ala. Kohtaamme monenlaisia ihmisiä ja elämäntilanteita. Vastaan tulee myös monenlaisia haasteita, joihin olisi kyettävä kypsällä tavalla vastaamaan. Tutuiksi tulevat sekä miellyttävät onnistumisen elämykset että myös kipeät vajavuuden kokemukset. Ehkäpä alamme kysellä, millaisilla eväillä näitä hommia olisi hyvä tehdä? Teoreettiset tiedot ja operatiiviset taidot ovat hyviä asioita, mutta tarvitaanko myös muuta? Siinäpä kysymystä vähäksi aikaa...

Älyä ja viisautta

Tiedämme, että koulutuksemme on vaikeita asioita täynnä. Jotta niistä selviäisi, tarvitaan jollain tavoin kohtalaiset älynlahjat tai sitten rutosti korvaavia gluteuksia. Älykkyys on siis arvossaan, mutta onko se kaikki? Viiden ällän kandidaatti on kyllä varsinkin monen sukulaistädin mielestä älykäs, mutta onko hän samalla myös viisas? Kulkevatko äly ja viisaus käsi kädessä? Jos älykkyys on yhtä kuin tehokas prosessori, niin mitä sitten on viisaus? Millainen voisi olla viisas lääkäri?
Älykäs lääkäri osaa diagnosoida ja ratkaista ongelmia. Ja älykäs kirurgi pystyy lisäksi vielä tekemään kunnon rusetit onnistuneen motorisen session päätteeksi. Älyä tarvitaan laajojen tietojen omaksumiseen, hallintaan ja käytännön soveltamiseen. Älykkyys suuntautuu horisontaalisesti ja hallitsee laajoja asioita. Äly kulkee nopeasti asiasta toiseen. Se on tehokas suorittamaan. Äly on kuin leveä baana.

Viisaus puolestaan pysähtyy. Viisaudella on aikaa ja kykyä pysähtyä potilaan elämän äärelle. Se ei niinkään ensisijaisesti ratkaise, vaan kyselee ja tutkistelee. Viisaus ei hallitse kaikkea, mutta sillä on taito syventyä miettimään elämää ja sen syntyjä syviä. Viisaus on kuin vaivalloista kulkemista laakson pohjalle ja sieltä takaisin ylös.

Viisas lääkäri ei tiedä kaikkea. Mutta hän kohtaa ihmisen nähden samalla pintaa syvemmälle. Hän ei tyydy näkemään edessään vain jotain yhtä ongelmaa tai diagnoosikimppua, vaan ihmisen jolla ei elämässään kaikki asiat ole hyvin. Viisas lääkäri kuuntelee ja kulkee kappaleen matkaa potilaan vierellä. Hän arvostaa potilaan ihmisyyttä eikä katsele tätä kuin jotain alemman kastin jäsentä.

Humanistinen linja

Meillä Kuopiossa jokaisen opiskelijan on valittava vähintään yksi kolmesta 15 ov:n valinnaisesta linjasta. Nämä ovat tutkijalinja (pipettejä ym.), public health-linja (kansanterveyttä ym.) ja kliininen linja (käytännön taitoja ym.). Mielessäni on käynyt ajatus, että jotain voisi olla lisää. Se jokin voisi olla vaikkapa humanistinen linja. Ajattelet ehkä, että mitä ihmettä???

Oletko koskaan törmännyt siihen, että iltaa istuvat medisiinarit juttelevat niistä iki-ihanista ja kaikkia lopulta kyllästyttävistä päivystysjutuistaan ilta toisensa perään. Ja jos paikalle tulee joku taivaanrannanmaalari -humanisti puhumaan vaikka filosofiasta tai maailman politiikasta, niin yhteisen kanavan löytyminen ei ole lainkaan selviö. Kandidaatilla voi olla syvällisetkin tiedot omalta alaltaan, mutta humanistinen leveys on jäänyt koulutuksessa vähemmälle.

Ongelma ei tietenkään ratkea muutamalla kurssilla, mutta humanististen opintojen sisällyttämisen mahdollisuus voisi antaa eväitä lääkärin työhön aivan yhtä paljon kuin joidenkin labramenetelmien tai kehitysmaiden terveystilanteiden opiskelu. Joku voisi ihan tosissaan haluta opiskella edes peruskurssien verran vaikkapa filosofiaa, historiaa, psykologiaa, sosiologiaa, kirjallisuustiedettä, kulttuuriantropologiaa, uskontotiedettä tms. Ja jos ei muuten niin vaikka vaihtelun vuoksi ja potilaiden ajatusmaailmoiden ymmärtämiseksi. Laaja-alainen näkeminen tässä hetkessä ja myös taakse päin antaa perspektiiviä. Kuka kansamme suurmiehistä mahtoikaan sanoa, että ihmiset eksyvät koska eivät tunne historiaa?

Poikkitieteellisyyttä

Kun kevät saapuu, niin pääsykokeet lähestyvät. Suurehko osa fukseista tulee suoraan lukiosta joko heti tai välivuoden jälkeen. Ja jos tulee liukuhihnalle nopeasti, saa pari pistettä nuoren pojan tai tytön lisää. Eikä tässä välttämättä ole mitään pahaa. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että pieni osa joka vuosi aloittavista on niitä jotka ovat jo vähän enemmän (eikä silti kovin paljon) elämää nähneitä. Lukiosta voi olla kymmenenkin vuotta; akateeminen tutkinto ehkä alla ja lukion kaavat jonnekin kauas unohtuneet. Vaan seniilisyyspisteitä ei taideta jakaa...

Voisi olla hyvä huomata, että näillä opiskelijoilla saattaisi olla jotain erityistä annettavaa. Vuodet ja siperiat opettavat, ainakin toisinaan. On mielestäni rikkaus, jos lääketieteen alalle pääsee syntymään poikkitieteellisyyttä. Itse saan olla sellaisella kurssilla, jolta löytyy monen nuoren kyvyn lisäksi myös muutama hieman vanhempi tapaus. Joukkoon on päässyt livahtamaan ainakin diplomi-insinööriä, liikuntatieteiden maisteria, fyysikkoa, farmaseuttia ja teologia.

Poikkitieteellisyys tuo lääketieteen kenttään leveyttä ja syvyyttä, jos sitä osataan oikein hyödyntää. Voisin veikata, että se tiedekunta mikä osaa valinnassaan suosia myös aikaisemmin eri aloja opiskelleita, saattaa kummasti hyötyä siitä tavalla tai toisella. Ja jos ei mitään suuri tähtiä ikinä synnykään, niin ehkäpä ainakin jokunen iloinen ja ihmetystä massassa herättävä tähdenlento sentään... Siispä poikkitieteellisyys kunniaan ja kukkapenkkiin paljon erilaisia kukkia väreineen ja tuoksuineen! Hyvää kevättä kaikille!

 


Copyright © 2002, 2003 Oulun lääketieteellinen kilta ry.